Poro on puoliksi villi, puoliksi kesy eläin, joka vaeltaa tunturissa ja metsissä sekä viihtyy kotihoidossa. Porot ovat kylmän mestareita, elävät luonnollisten vaistojensa mukaan, mutta niitä kaitsevat kokeneet saamelaiset poronhoitajat.
Porot ilmentävät sopeutumista arktisen alueen luontoon. Niiden paksu, onttokarvainen talviturkki pitää iholla olevan ilman lämpimänä kuin toppatakki. Paksu aluskarva suojaa jäisiltä tuulilta ja sorkat toimivat luonnollisina lumikenkinä, jotka taittavat kevyesti pitkiäkin taipaleita talvimaisemissa.
Porojen jalkojen sisällä verenkierto pitää riittävää lämpöä yllä, ja ihon alla oleva rasvakerros varastoi energiaa kylmiksi kuukausiksi. Poron hengitys palauttaa lämmön jokaisella hengenvedolla.
Luonnossa porot toimivat viisaasti – ne etsivät suojaa tuulelta, suojautuvat tarvittaessa lumeen ja säästävät energiaa, kun kylmyys puree kovimmin. Porot ovat todellakin luonnon selviytyjiä.
Sulan maan aikana vapaana tunturissa – ja talveksi kotiin
Porot saavat laiduntaa vapaasti poronhoitoalueella Lapissa. Ne kaivavat talvella lumen alta jäkälää, ruohoa ja silmuja, nauttivat kevään ensimmäisistä vihreistä versoista ja herkuttelevat yrteillä, lehdillä, sienillä ja kukkivilla kasveilla kesän ja syksyn ajan.
Niiden elämä heijastaa vuodenaikojen vaihtelua: jatkuvaa kasvun, selviytymisen ja uudistumisen kiertokulkua. Ja vaikka suurin osa Suomen noin 200 000 porosta vaeltaa erämaassa, ne kuuluvat omistajilleen. Perinteet, laki ja huolenpito varmistavat niiden hyvinvointia, jotta ne voivat muodostaa tärkeän osan Lapin ekosysteemiä.
→ Varaa vierailu